Minusta(ko) sairaanhoitaja!
Olen päättäny nyt syksyn haussa hakea sairaanhoitajaksi. Todistukseni pisteet riittävät hyvin pääsykokeeseen pääsyyn joista joka 4. otetaan sitten opiskelemaan. Jännityksellä odotan pääsykokeita.
Olen aiemmin ajatellut että sairaanhoitajan työ on hyvin rauhallista ja sopiva vain niille ”kunnollisille” tyypeille. Ulkona käydessä, töissä asiakkaiden kanssa keskustelleena ja sairaanhoitajan kaverina mieli on muuttunut. Tässä on työ joka sopii kaikenlaisille ihmisille, niin erilaisissa tehtävissä voi toimia. Se on ”vanhan ajan” kuvitelma että sairaanhoitajan tulisi olla myös vapaa-ajalla hyvin korrekti. Toki mielestäni kaikkien tulisi osata käyttäytyä korrektisti, varsinkin töissä.
Itse olen aina ollut se jolla on se toisiksi tyhmin idea porukasta ja joka innostuu käsittämättömän paljon pienistä asioista . Olen kovin päämäärä-tietoinen ja tarkka. Kun haluan jotakin tapahtuvan, mietin ensimmäiseksi mitä voin itse tehdä asian eteen. Ne piirteet oon omannut aina. Ammattikoulussa lintsasin tunneilta niin paljon kun oli mahdollista. Kiroilin ja kiukuttelin. Esim työkengät, olikohan mulla ne 3v aikana viisi kertaa jalassa ja joo – niitä on käytettävä joka tunti. Selvisin kuitenkin hyvillä arvosanoilla koska käden taitoa löytyi ja liibadaaba selittelyjä joka väliin. Ja nyt… mitä heleä mä oikein ajattelin silloin? Kuka mä luulin olevani ja miksi mä ajattelin että mulla on oikeus käyttäytyä kaikkia kohtaan noin.. Mulle on nyt viimeaikoina sanottu että kuinka mä oon henkisesti kasvanu teinistä nuoreksi naiseksi. Huomaan sen itsekkin; kiitän aina kun joku tekee mun eteen jotain ja osaan myös olla muille avuksi, ihan perusasioissa kuten oven avaus. Teini-amis-minä olisin vaan luikkinu ovesta sisää jauhaen purkkaa kädet taskussa. Ai että sitä on osannu olla niin palikka-aivo..
Tykkään nykyisestä työstäni todella paljon! Haluan tulevaisuudessa kuitenkin tehdä työtä jossa minulle jää päivän päätteeksi tunne että oon ollut avuksi jollekkin, olisin tehnyt jonkun päivästä ehkä paremman kuin mitä se olis ollut ilman mua. Oon myös miettiny minkälaisessa työympäristössä viihtyisin. Mulle sopii se työympäristö missä tehdään nopeita päätöksiä yhdessä ja yksin, tsempataan muita ja jossa työ on jokseenkin hektistä. Olisin siellä missä työtä todellakin tehdään eikä istuta päivää pitkää kahvitauolla juoruumassa. Istumatyö ei sopis mulle, mun on saatava liikkua, puhua ja olla ystävä työkavereiden kanssa.
Joten.. Sairaanhoitaja! Mulla on todella hyvä tunne tästä. 🙂
